Pitkästä aikaa jälleen jaksan istahtaa koneen äärelle kirjoittelemaan. Nyt on menossa jo raskausviikko 30+2! Hurjaa miten aika menee nopeasti.
Edellisen ja tämän postaksen välissä on kerennyt sattua ja tapahtua vaikka mitä.
Aloitetaan vapusta, jolloin olin raskausviikolla 27. Olin vappuviikon maanantaina käynyt kontrollissa Kotkassa ja kaikki todettiin olevan ok, vaikkakin minua oli supistellut ja kohdunkaula on lyhentynyt 4cm ⇾ 2cm. Lääkäri käski kotiin huilailemaan ja kuulostelemaan, että mihin suuntaan olo muuttuu. Herkästi käski kumminkin mennä näytille, jos siltä tuntuu.
Loppuviikosta, eli torstaina ajattelin sitten soitella synnärille ja kysellä, että mitä teen. Minua oli taas alkuviikon supistellut enemmän ja vähemmän, kivuttomasti kumminkin. Paineen tunnetta oli ollut jonkun verran. Käskivät mennä Kotkaan, jotta tilanne tarkistettaisiin.
Noh, Kotkassa lääkäri tutki ja katsoi, kaikki näytti olevan jälleen kunnossa. Hän päätti lisäksi tehdä liuskatestin, joka näyttäisi, onko synnytys käynnistymässä ennen aikojaan. Kappas, testi oli positiivinen. Siinä ei sitten mietitty, vaan lääkäri määräsi minut vuodelepoon osastolle. Siellä seurailtaisiin tilanteen kulkua. En tässä vaiheessa tiennyt, että kyseinen testi ei ole täysin luotettava ja että kaksosraskaudessa se ei etenkään välttämättä pidä paikkaansa. Olin siis varma, että pojat syntyvät ihan liian aikaisin.
Osastolla makailin yhteensä vähän vajaa viisi päivää. Aika kului tosi hitaasti. Minulla oli lupa liikkua vessaan ja syömään, muuten piti makoilla. Tilassa ei tapahtunut muutosta, mutta lääkäri totesi, että kyllä vappu täytyisi osastolla siltikin viettää. Seuraavan viikon maanantaina käynnistyi raskausviikko 28. Lääkäri pyysi minut heti aamusta tutkittavaksi ja totesi, että kohdunsuu on pehmentynyt, mutta kiinni. Kohdunkaulan mitaksi hän sai päälle 3cm. Se tarkoitti sitä, että pääsisin kotiin jatkamaan makoilua. Hän ei uusinut liuskatestiä, vaikka aluksi niin oli ollut puhetta. Kaikki oli siis kunnossa jälleen, kunhan vain malttaisi levätä.
Eli kaikessa kokonaisuudessaan osastolla oleminen oli minulle turha ja kallis reissu. Hyvä kumminkin kun tutkivat, siitä en valita.
Sain uuden kontrolliajan puolentoista viikon päähän osastolla makoilusta, eli 12.5, jolloin jälleen tutkittaisi, että onko tilanne pysynyt samana. Ja olihan se. Supistukset olivat olleet kivuttomia, enkä muutenkaan kokenut olevani mitenkään heikossa kunnossa. A vauva oli kääntynyt raivotarjontaan ja B vauva oli poikittain yläpuolella. A:lla painoa oli 1164g ja B:llä 1118g. Hyvin olivat siis kasvaneet! Huomaa kyllä minun mahastakin, että kasvua on tapahtunut. Olen täynnä raskausarpia. Ei paljoa rasvailut ole auttaneet. Maha venyy ihan liian nopeaa tahtia ja vauhti kiihtyy vaan loppua kohden.
Seuraava Kotkan reissu tulee olemaan 5.6, jolloin alkaa viikko 34. Pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa, jännä nähdä sujuuko kaikki hyvin sinne saakka. Toivottavasti, sillä silloin alamme juttelemaan synnytyksestä!
<3 Henna
